Ammattikuljettajan arki on paljon muutakin kuin ratin kääntämistä – se on tarkkaa ajanhallintaa ja sääntöjen noudattamista. Keskiössä ovat ajo- ja lepoajat, jotka sanelevat työn rytmin. Kyseessä ei ole turha byrokratia, vaan lainsäädäntö, joka on luotu suojelemaan sekä kuljettajaa itseään että kaikkia muita tielläliikkujia.

Näiden sääntöjen tärkein tehtävä on parantaa liikenneturvallisuutta. Väsynyt kuski on vaarallinen kuski, ja säännöillä varmistetaan, että rattiin ei tartuta ylirasittuneena. Samalla ne takaavat kuljettajille inhimilliset työolosuhteet ja luovat reilun pelin hengen kuljetusalalle.

Löydät Ammattipätevyyden jatkokoulutus, koulutustarjonnastamme verkkokurssin: Ajo- ja lepoaikasäännökset sekä digipiirtunkäyttö

Miksi ajo- ja lepoajat ovat kuljetusalan sydän?

Voisit ajatella ammattikuljettajaa huippu-urheilijana. Kumpikaan ei pysty antamaan parastaan ilman kunnollista lepoa ja palautumista. Siksi ajo- ja lepoaikasäännöt ovat kuljetusalan toiminnan ehdoton perusta. Ne eivät ole vain numeroita paperilla, vaan työkaluja, jotka pitävät pyörät pyörimässä turvallisesti ja tehokkaasti.

Kun sääntöjä noudatetaan pilkulleen, hyödyt ovat selvät:

• Liikenneturvallisuus kohenee: Säännölliset tauot ja riittävä lepo pitävät kuljettajan virkeänä ja reaktiokyvyn terävänä. Tämä on yksinkertaisin ja tehokkain tapa vähentää onnettomuusriskiä.

• Kuljettajan oma jaksaminen paranee: Jatkuva paine ja univaje syövät voimavaroja. Säännöt varmistavat, että kuljettajalla on aikaa palautua, mikä tukee terveyttä ja auttaa jaksamaan työssä pitkään.

• Toiminta tehostuu yllättävällä tavalla: Vaikka tauko tuntuisi hidastavan matkaa, levännyt kuljettaja tekee vähemmän virheitä, pysyy paremmin aikataulussa ja käsittelee kuormaa huolellisemmin.

Säännöistä velvollisuus – ja kilpailuetu

Kun ajo- ja lepoaikojen logiikan todella sisäistää, säännöistä tulee velvollisuuden sijaan strateginen työkalu. Osaava kuljettaja ja fiksu ajojärjestelijä voivat suunnitella reitit ja aikataulut niin, että kaikki sujuu kuin tanssi. Tällä vältetään paitsi kalliit, jopa tuhansien eurojen sakot, myös turhat pysähdykset ja viivästykset.

Ajo- ja lepoaikojen hallinta on vähän kuin shakkia: parhaaseen lopputulokseen pääsee, kun suunnittelee siirtonsa etukäteen. Kun tunnet säännöt, osaat ennakoida ja pelata tilanteen mukaan rikkomatta lakia.

Tämän oppaan tarkoitus on antaa sinulle selkeät ja käytännönläheiset eväät näiden sääntöjen maailmassa liikkumiseen. Kyse ei ole vain pykälien pänttäämisestä, vaan niiden logiikan ymmärtämisestä, jotta soveltaminen arjessa muuttuu rutiiniksi. Tämä osaaminen on myös aivan keskeinen osa ammattitaitoa, jota kuljettajan ammattipätevyys vaatii.

Ajoaikojen keskeiset säännöt selkokielellä

Ajo- ja lepoaikasääntöjen viidakko voi aluksi tuntua hankalalta, mutta kun perusperiaatteet oivaltaa, ne ovat itse asiassa aika loogisia. Mieti ajoaikaasi vaikkapa viikoittaisena tuntibudjettina. Sinulla on käytössäsi tietty määrä tunteja, ja kun budjetti on käytetty, on aika levätä.

Tämä ajattelutapa auttaa ymmärtämään, miksi säännöt ovat olemassa. Ne eivät ole olemassa kiusatakseen, vaan ne muodostavat järjestelmän, joka auttaa jaksottamaan työtä ja pitämään huolta turvallisuudesta pitkässä juoksussa. Käydään seuraavaksi läpi, mitä nämä aikarajat käytännössä tarkoittavat.

Vuorokautinen ajoaika

Yksittäisen työpäivän tärkein sääntö koskee vuorokautista ajoaikaa. Tämä viittaa aikaan, jonka vietät ratin takana kahden lepojakson välillä – olivatpa ne kaksi vuorokausilepoa tai vuorokausilevon ja viikkolevon yhdistelmä. Perussääntö on yksinkertainen: vuorokautinen ajoaika saa olla enintään 9 tuntia. Tähän on kuitenkin annettu joustoa. Kahdesti viikossa (maanantaista sunnuntaihin) voit pidentää päivittäisen ajoaikasi 10 tuntiin. Tämä tarjoaa liikkumavaraa esimerkiksi pidempien tai kiireellisempien tehtävien hoitamiseen ilman sääntöjen rikkomista. On kuitenkin erittäin tärkeää muistaa, että nämä kaksi pidempää päivää eivät lisää viikkobudjettiisi ylimääräisiä tunteja. Ne tulee kompensoida ajamalla muina päivinä lyhyempiä vuoroja. Lähde: SKAL - Ajo- ja lepoaikasäännökset

Viikoittainen ja kahden viikon ajoaika

Yksittäisten ajopäivien lisäksi katse on pidettävä isommassa kuvassa: viikoittaisessa ja kahden viikon ajoajassa. Nämä säännöt on tehty estämään työn liiallista kasaantumista ja varmistamaan, että kokonaiskuormitus pysyy aisoissa.

Yhden kalenteriviikon aikana ajoaika ei saa ikinä ylittää 56 tuntia. Tämä on ehdoton katto, josta ei jousteta missään tilanteessa. Se on viikkobudjettisi yläraja – kun se on täynnä, ajot loppuvat siltä viikolta.

Lisäksi on olemassa toinen, vielä tärkeämpi sääntö, joka sitoo kaksi peräkkäistä viikkoa yhteen. Kahden peräkkäisen viikon yhteenlaskettu ajoaika ei saa ylittää 90 tuntia.

Tämä 90 tunnin sääntö on koko ajoaikojen hallinnan ytimessä. Jos ajat yhdellä viikolla maksimit eli 56 tuntia, seuraavalla viikolla saat ajaa enää korkeintaan 34 tuntia (90 - 56 = 34). Tämä pakottaa tasapainottamaan työtä pidemmällä aikavälillä.

Kaikki nämä säännöt perustuvat EU-tason lainsäädäntöön, jonka tavoite on yhtenäistää pelisääntöjä ja parantaa liikenneturvallisuutta kaikkialla. Säännöt antavat selkeät raamit, joiden sisällä työnantajien on suunniteltava kuljetukset ja valvottava niiden toteutumista ajopiirturin avulla. Voit tutustua virallisiin ajo- ja lepoaikasäädöksiin ja niiden perusteisiin Työsuojeluhallinnon sivuilla.

Ajoaikojen laskeminen käytännössä

Otetaanpa ihan käytännön esimerkki, joka selventää, miten tuo 90 tunnin sääntö toimii arjessa.

• Viikko 1: Kuljettaja ajaa yhteensä 55 tuntia. Tämä on täysin sallittua, koska se on alle 56 tunnin viikkorajan.

• Viikko 2: Paljonko kuljettajalla on nyt ajotunteja käytettävissään? Laskutoimitus on yksinkertainen: 90 tuntia (kahden viikon maksimi) miinus 55 tuntia (viikon 1 ajoaika) on 35 tuntia. Kuljettaja voi siis ajaa viikolla 2 enintään 35 tuntia.

• Viikko 3: Oletetaan, että kuljettaja ajoi viikolla 2 yhteensä 30 tuntia. Nyt laskenta siirtyykin koskemaan viikkoja 2 ja 3. Kahden viikon maksimi on edelleen 90 tuntia, josta vähennetään viikon 2 ajoaika: 90 tuntia - 30 tuntia = 60 tuntia. Koska viikoittainen maksimi on kuitenkin 56 tuntia, kuljettaja saa ajaa viikolla 3 enintään 56 tuntia.

Tämä jatkuvasti eteenpäin rullaava kahden viikon jakso vaatii jatkuvaa suunnittelua ja ennakointia. Oikein käytettynä se kuitenkin mahdollistaa joustavan työnteon, jossa kiireisempiä viikkoja seuraa aina vähän rauhallisempi jakso.

Miten ajopiirturia käytetään oikein?

Digitaalinen ajopiirturi on ammattikuskin ehdottomasti tärkein työkalu, kun puhutaan ajo- ja lepoaikojen valvonnasta. Vähän kuin lentokoneen musta laatikko, se tallentaa rehellisesti kaiken oleellisen tiedon matkan varrelta. Tällä suojataan sekä kuljettajaa että työnantajaa. Laitteen oikeaoppinen käyttö ei ole vain lakisääteinen pakko, vaan myös paras vakuutus siitä, että tien päällä tarkastuksen iskiessä kaikki on kunnossa.

Piirturi kyllä kirjaa ajoajan automaattisesti, mutta kaikki muu työnteko vaatii sinulta napin painallusta. Juuri tässä tarkkuus nousee arvoonsa, jotta tallennettu data pitää paikkansa ja on sääntöjen mukaista.

Piirturikortit – kuka tekee ja mitä?

Koko digitaalinen ajopiirturijärjestelmä pyörii neljän erilaisen älykortin varassa. Jokaisella kortilla on oma selkeä tehtävänsä, mutta sinulle kuljettajana se tärkein on tietenkin oma henkilökohtainen korttisi.

• Kuljettajakortti: Tämä on sinun henkilökohtainen "ajopäiväkirjasi". Siihen tallentuvat kaikki ajo- ja lepoaikasi, ja sen pitää olla aina piirturissa, kun auto liikkuu. Kortti säilyttää tiedot 28 päivän ajalta.

• Yrityskortti: Tätä korttia työnantajasi käyttää lukitakseen piirturin tiedot omalle yritykselle ja ladatakseen ne talteen.

• Korjaamokortti: Kuten nimikin kertoo, tätä korttia saavat käyttää vain valtuutetut korjaamot piirturin asennusta, kalibrointia ja huoltoa varten.

• Valvontakortti: Tämä kortti on viranomaisten, kuten poliisin ja työsuojelutarkastajien, työkalu. Sillä he pääsevät käsiksi tietoihin tienvarsitarkastuksissa.

Jokaisen työpäivän startti on sama: oma kuljettajakortti sisään ajopiirturiin. Siitä alkaa päivän kirjanpito.

Manuaaliset kirjaukset ja oikean tekemisen valinta

Ajopiirturi on fiksu laite, mutta ei se sentään ajatuksia lue. Se ei voi tietää, mitä teit silloin, kun korttisi ei ollut laitteessa. Siksi kaikki aika edellisen ajon päättymisen ja uuden alkamisen välillä pitää kuitata käsin. Tämä on ylivoimaisesti yleisin paikka tehdä virheitä.

Kun laitat kortin sisään, piirturi kysyy, haluatko lisätä manuaalisia syöttöjä. Vastaa aina "kyllä" ja kirjaa edellisen työvuoron päättymisen ja tämän hetken välinen aika oikealle toiminnalle – yleensä se on lepoaikaa (sänky-symboli).

Ajopiirturin sielunelämä on yksinkertainen: sen dataan ei saa jäädä aukkoja. Jos jätät manuaalisen kirjauksen tekemättä, piirturin muistiin jää "tuntematonta aikaa", mikä on valvontatilanteessa vakava puute.

Yhtä lailla on tärkeää muistaa valita oikea symboli kuvaamaan tekemistäsi pitkin päivää. Vaihda siis aina aktiviteetti vastaamaan sitä, mitä oikeasti teet:

• Ratti-symboli: Ajoaika (tämän piirturi hoitaa automaattisesti)

• Vasarat-symboli: Muu työ (esim. kuorman lastaus tai purkaminen)

• Neliö vinoviivalla -symboli: Valmiusaika (esim. odottelu lastauslaiturilla)

• Sänky-symboli: Tauko tai lepoaika

Muutama käytännön vinkki, jotka pelastavat paljolta

Kun perusasiat ovat hallussa, piirturin käyttö muuttuu nopeasti rutiiniksi. Yleisimmät virheet ovat usein pieniä huolimattomuusvirheitä, jotka on helppo välttää.

1. Maan syöttö: Muista aina kuitata alussa ja lopussa, missä maassa työvuorosi tapahtuu. Myös rajan ylityksen jälkeen on heti tehtävä uusi maamerkintä.

2. Datan säännöllinen lataus: Vaikka tiedot ovat kortilla ja laitteessa, laki velvoittaa työnantajaa tallentamaan datan. Kuljettajakortilta tiedot pitää ladata vähintään 28 päivän välein ja ajoneuvon muistista 90 päivän välein.

3. Paperia oltava mukana: Pidä aina autossa riittävästi tulostinpaperia. Jos laite menee epäkuntoon tai viranomainen pyytää, sinun on pystyttävä tulostamaan tiedot paperille.

Huolellinen piirturin käyttö on ammattitaidon osoitus. Se kertoo, että ymmärrät vastuusi ja noudatat sääntöjä, jotka on tehty meidän kaikkien turvaksi. Jos jokin askarruttaa tai kaipaat kertasta, löydät lisää hyviä ohjeita ja vastauksia yleisiin kysymyksiin Direktiivipäivien ohjesivuilta.

Toimintaohjeet poikkeustilanteisiin tien päällä

Ammattikuskin arki on harvoin pelkkää suoraa tietä ja aurinkonpaistetta. Vaikka reitti olisi suunniteltu kellon tarkasti, yllätyksiä sattuu matkan varrelle. Äkillinen lumimyrsky, odottamaton onnettomuusruuhka tai myöhässä oleva lautta – nämä kaikki voivat pistää parhaatkin suunnitelmat uusiksi. Onneksi ajo- ja lepoaikasäännöissä on sisäänrakennettua joustoa juuri tällaisia tilanteita varten.

On kuitenkin syytä painaa mieleen heti alkuun, että poikkeamisen perimmäinen tarkoitus on aina ja poikkeuksetta liikenneturvallisuuden takaaminen. Kyseessä ei ole vapaalippu sääntöjen venyttämiseen, vaan työkalu, jolla selvitään haastavista ja ennakoimattomista paikoista turvallisesti perille.

Kun ajoaika uhkaa loppua kesken matkan

Yksi tyypillisimmistä tilanteista on se, kun ajoaika on loppumassa, mutta lähimaillakaan ei ole kunnollista ja turvallista paikkaa levon aloittamiseen. Tällöin laki antaa luvan jatkaa ajoa lähimmälle sopivalle pysähdyspaikalle.

Voit ylittää päivittäisen tai viikoittaisen ajoaikasi enintään yhdellä tunnilla, jos olet matkalla työnantajan toimipisteeseen tai kotiin aloittamaan normaalia viikkolepoa. Poikkeuksellisen painavasta syystä ajoaikaa voi venyttää jopa kahdella tunnilla, mutta tämä vaatii, että pidät juuri ennen tätä lisäajoa 30 minuutin yhtäjaksoisen tauon. Tämä pidempi, kahden tunnin poikkeus on tarkoitettu ainoastaan normaalin tai lyhennetyn viikkolevon aloittamista varten.

Kaiken A ja O on se, että pystyt perustelemaan poikkeaman ja kirjaat sen ylös. Heti pysähdyttyäsi sinun on tehtävä käsin merkintä poikkeaman syystä ajopiirturin tulosteeseen tai digipiirturin manuaalisella syötöllä. Ilman selkeää ja pätevää perustelua ylitys on valvonnassa automaattisesti rike.

Hyvä kirjaus voisi olla esimerkiksi: "Ajoajan ylitys 1h 15 min johtuen E18-tiellä sattuneesta ketjukolarista, joka sulki tien kahdeksi tunniksi. Ajoa jatkettu lähimmälle turvalliselle levähdysalueelle."

Erityistilanteet, kuten lautta- ja junakuljetukset

Lautta- ja junamatkat ovat arkipäivää monelle kuljettajalle, ja niitä varten on olemassa oma, kätevä poikkeussääntönsä. Tämä niin sanottu "lauttasääntö" mahdollistaa lepoajan keskeyttämisen siirtymän ajaksi.

Jotta voit hyödyntää sääntöä, seuraavien ehtojen pitää täyttyä:

• Olet pitämässä normaalia vuorokausilepoa (vähintään 11 tuntia).

• Sinulla on käytössäsi makuuhytti tai kunnollinen makuupaikka koko matkan ajan.

• Lepoajan saa keskeyttää enintään kaksi kertaa – käytännössä siis lauttaan ajamista ja sieltä poistumista varten.

• Nämä keskeytykset saavat kestää yhteensä korkeintaan yhden tunnin.

Tämä poikkeus on todella käytännöllinen. Sen avulla lepoaika kuluu tehokkaasti matkan aikana, mikä säästää kallista aikaa ja tekee aikataulujen suunnittelusta joustavampaa.

Muista kuitenkin laittaa ajopiirturiin oikea asetus. Kun ajoneuvo on lautassa tai junassa ja olet lepäämässä, piirturista tulee valita lautta/juna-toiminto. Tämä kertoo valvojalle, miksi ajoneuvo on mahdollisesti liikkunut lepoaikana ja että olet toiminut sääntöjen mukaan. Näin varmistat, että ajo- ja lepoajat pysyvät hallinnassa tiukemmissakin paikoissa.

Mitä valvonnassa tapahtuu ja miten vältät sakot?

Tienvarsitarkastus on monelle ammattikuskille tuttu, mutta myönnetään – se voi silti vähän jännittää. Kun viranomainen viittoo auton sivuun, takaraivossa alkaa helposti jyskyttää: onhan kaikki varmasti kunnossa? Mitähän ne tällä kertaa katsovat?

Todellisuudessa valvonta on kuitenkin ihan normaalia liikenteen turvallisuustyötä. Kun omat paperit ja piirturin tiedot ovat reilassa, tilanteesta selviää rutiinilla. Hyvä valmistautuminen ja sääntöjen tunteminen vievät turhan stressin ja tekevät tarkastuksesta sujuvan.

Itse tarkastuksessa viranomainen, useimmiten poliisi tai työsuojelutarkastaja, iskee silmänsä erityisesti ajopiirturin dataan. Heitä kiinnostaa, että ajo- ja lepoajat on kirjattu tunnollisesti ja että sääntöjä on noudatettu pilkulleen.

Mitä viranomaiset syynäävät tien päällä?

Suomessa valvontaprosessi on varsin järjestelmällinen. Tarkastaja lataa valvontakortillaan datan sekä sinun kuljettajakortiltasi että ajoneuvon piirturista. Yleensä he käyvät läpi tiedot viimeisen 28 päivän ajalta.

Erityisen tarkkaan syyniin päätyvät nämä asiat:

• Aukoton data: Löytyykö kaikelle ajalle kirjaus? Yksi yleisimmistä ja helpoimmista virheistä on unohtaa manuaaliset syötöt, mikä herättää heti tarkastajan mielenkiinnon.

• Ajoaikojen noudattaminen: Onko päivittäisiä, viikoittaisia tai kahden viikon ajoaikoja venytetty?

• Tauot ja lepoajat: Onko pakolliset 45 minuutin tauot pidetty oikeaoppisesti? Entä ovatko vuorokausi- ja viikkolepojen vähimmäiskestot täyttyneet?

• Poikkeamien perustelut: Jos ajoaika on ylitetty, onko piirturin tulosteeseen kirjattu asiallinen ja pätevä selitys tilanteelle?

Näiden perusasioiden lisäksi tarkastaja voi vilkaista ajoneuvon nopeustietoja tai etsiä merkkejä ajopiirturin peukaloinnista. Se onkin sitten jo todella vakava rikos.

Rikkomusten luokittelu ja seuraamukset – huomautuksesta rikosilmoitukseen

Kaikki virheet eivät ole samanarvoisia. Ajo- ja lepoaikarikkomukset jaetaan vakavuuden mukaan eri kasteihin, ja seuraamukset määräytyvät sen mukaan. Skaala on laaja, huomautuksesta rikesakkoon ja jopa rikosilmoitukseen asti.

• Vähäiset rikkomukset: Pienet, muutaman minuutin ylitykset tai unohdukset, jotka eivät suoranaisesti vaaranna liikenneturvallisuutta, saattavat mennä läpi suullisella huomautuksella.

• Vakavat rikkomukset: Selkeät sääntöjen rikkomiset, kuten vaaditun tauon jättäminen väliin tai vuorokausilevon merkittävä alitus, johtavat käytännössä aina sakkoihin.

• Erittäin vakavat rikkomukset: Tähän kategoriaan putoavat isot ajoaikojen ylitykset, viikkolepojen laiminlyönti tai ajopiirturin manipulointi. Nämä tietävät lähes poikkeuksetta sakkojen lisäksi muitakin seuraamuksia ja voivat pahimmillaan vaikuttaa koko yrityksen liikennelupaan.

On hyvä muistaa, ettei vastuu ole pelkästään kuljettajalla. Myös työnantajan on huolehdittava siitä, että ajot on suunniteltu sääntöjen puitteissa. Jos yrityksen toiminnassa havaitaan järjestelmällisiä laiminlyöntejä, sanktiot osuvat myös yrityksen nilkkaan.

Valitettavasti valvontatilastot kertovat karua kieltään: sääntöjen noudattamisessa riittää edelleen parannettavaa. Tutkimusten mukaan jopa 80 %:lta tarkastetuista kuljetusyrityksistä löytyy vähintään yksi ajo- ja lepoaikarikkomus. Esimerkiksi eräässä laajassa selvityksessä paljastui 7 064 taukorikettä, joista peräti 2 931 oli vakavia. Viikkolepoja oli rikottu 1 117 kertaa. Nämä luvut alleviivaavat, kuinka tärkeää koulutus, tarkka seuranta ja huolellinen ajosuunnittelu ovat riskien välttämisessä. Aiheeseen voi perehtyä tarkemmin lukemalla valvonnan tuloksia ja rikkomustilastoja koskevan selvityksen.

Paras tapa välttää sakot on ennakointi. Huolellinen kirjanpito ja sääntöjen noudattaminen eivät ole vain lakisääteinen pakkopulla, vaan ne ovat parasta riskienhallintaa ja ammattitaidon osoitus.

Säännöllinen kouluttautuminen on avainasemassa. Kun ymmärrät sääntöjen logiikan ja osaat toimia oikein, voit kohdata valvontatilanteen rauhallisin mielin. Apua ja tukea tähän tarjoaa esimerkiksi ammattipätevyysvalvomo, joka auttaa pysymään ajan tasalla muuttuvista vaatimuksista.

Usein kysytyt kysymykset – näihin pulmiin törmäät tien päällä

Vaikka ajo- ja lepoaikasäännöt ovat paperilla selkeitä, arki ratin takana on harvoin yhtä suoraviivaista. Kysymyksiä nousee pintaan jatkuvasti: miten sen tauon saa pilkkoa oikein, saako viikkolevon nukkua hytissä vai ei, ja miksi se lastin odottelu on niin pirullinen kirjattava piirturiin?

Ei hätää. Olemme koonneet tähän vastaukset juuri niihin kysymyksiin, jotka pyörivät ammattikuskin mielessä päivittäin. Nämä ovat tiiviitä ja käytännönläheisiä vastauksia, jotka auttavat sinua selviämään kiperistä tilanteista tien päällä.

Miten 45 minuutin tauko käytännössä pidetään?

Laki sanoo, että kun olet ajanut 4,5 tuntia, sinun on pakko pitää vähintään 45 minuutin yhtenäinen tauko. Onneksi tätä ei ole pakko istua kerralla, vaan voit fiksusti jakaa sen kahteen osaan, mikä tekee ajopäivästä huomattavasti joustavamman.

Mutta muista tämä nyrkkisääntö: jako on tehtävä aina samassa, ehdottomassa järjestyksessä.

1. Ensimmäinen osa: Vähintään 15 minuuttia.

2. Toinen osa: Vähintään 30 minuuttia.

Tämä järjestys on kiveen hakattu. Et voi pitää ensin puolen tunnin pätkää ja sitten varttia. Ensimmäinen osa voi toki olla pidempikin, mutta jälkimmäisen on aina oltava vähintään 30 minuuttia. Vain näin pidettynä jaettu tauko nollaa ajolaskurin ja homma jatkuu lain kirjaimen mukaan.

Saako viikkolevon nukkua autossa?

Tässä on yksi viime vuosien isoimmista muutoksista, ja vastaus on jyrkkä ei – ainakaan mitä tulee säännölliseen viikkolepoon. Yli 45 tunnin säännöllistä viikkolepoa ei saa missään nimessä viettää ajoneuvossa.

Laki velvoittaa työnantajaa kustantamaan kuljettajalle kunnollisen majoituksen, jossa on asianmukaiset nukkumis- ja peseytymistilat. Tämän tarkoituksena on varmistaa, että kuski oikeasti lepää ja palautuu, eikä vain nuhjuunnu hytissä. Lyhennetyn, alle 45 tunnin viikkolevon viettäminen autossa on kuitenkin edelleen sallittua, kunhan ohjaamosta löytyy kunnon makuupaikka.

Tämä muutos on iso askel kuljettajien hyvinvoinnin parantamiseksi. Hyvä lepo ei ole vain pykälä paperilla, vaan suora panostus liikenneturvallisuuteen ja omaan jaksamiseen.

Onko lastin odottaminen työaikaa vai lepoa?

Ah, se ikuinen päänvaiva terminaalin pihassa. Kirjaatko piirturiin "muuta työtä" vai "valmiusaikaa"? Oikea valinta riippuu täysin siitä, mitä sinulta odotetaan odotuksen aikana.

• Valmiusaika (neliö vinoviivalla): Käytä tätä symbolia, kun tiedät odotuksen keston etukäteen eikä sinun tarvitse olla kiinni autossa. Voit vaikka käydä kahvilla tai lounaalla, kunhan olet valmis jatkamaan töitä sovitun ajan kuluttua. Tämä ei ole lepoa, mutta se ei myöskään ole aktiivista työtä.

• Muu työ (vasarat): Tämä on valintasi, jos sinun täytyy olla koko ajan skarppina ja valmiina toimimaan – esimerkiksi valvoa kuorman purkua tai jos odotuksen päättymisestä ei ole mitään tietoa. Tämä on selvää työaikaa.

Älä ikinä kirjaa odottelua lepoajaksi, ellet todella voi irrottautua työtehtävistäsi täysin.

Mitä jos unohdin laittaa piirturille päivän alun tai lopun?

Ei paniikkia, inhimillisiä virheitä sattuu parhaillekin. Unohtunut kirjaus ei ole katastrofi, kunhan toimit heti ja korjaat sen oikein.

Digipiirturiin voi ja pitää tehdä manuaalinen syöttö jälkikäteen. Kun laitat kortin seuraavan kerran sisään, laite yleensä kysyy, haluatko lisätä manuaalisia merkintöjä. Vastaa "kyllä" ja näppäile puuttuvat tiedot: päivän alku- tai loppuaika ja se toiminto, joka ajalta puuttuu (yleensä lepo).

Tärkeintä on, ettei tietoihin jää selittämättömiä aukkoja. Huolellisesti tehty korjaus kertoo valvojalle, että kyseessä oli rehellinen unohdus, ei yritys kiertää sääntöjä.

Direktiivipäivät.fi on kumppanisi, kun haluat pitää itsesi ja yrityksesi ajan tasalla ajo- ja lepoaikasäännöksistä ja muista ammattipätevyyden koukeroista. Tutustu käteviin verkkokoulutuksiimme ja varmista, että tietosi ovat aina kunnossa. Lue lisää ja ilmoittaudu osoitteessa https://direktiivipaivat.fi.