Ammattikuljettajan arki on paljon muutakin kuin vain ratin kääntämistä – se on tarkkaa ajankäyttöä, sääntöjen tuntemusta ja ennen kaikkea vastuuta. Keskeisin tätä työtä ohjaava säännöstö on ajo- ja lepoaika-asetus, joka sanelee tarkat rajat sille, kuinka kauan ratin takana saa istua ja milloin on aika levätä.

Kyse ei ole mistään turhasta byrokratiasta, vaan järjestelmästä, joka on hiottu vuosien varrella parantamaan liikenneturvallisuutta ja varmistamaan kuljettajien jaksamisen. Samalla se pitää huolen siitä, että kilpailu alalla pysyy reiluna. Tämä on se perusta, jolle koko ammattimainen liikenne rakentuu.

Miksi ajo- ja lepoaika-asetus on niin tärkeä?

Vaikka säännöt voivat välillä tuntua tiukoilta ja aikatauluja rajoittavilta, niiden taustalla on kaksi todella painavaa syytä, jotka jokaisen ammattilaisen on hyvä sisäistää.

Ensimmäinen ja kaikkein tärkein tavoite on liikenneturvallisuuden parantaminen. Väsynyt kuljettaja on vaaraksi kaikille tielläliikkujille, itsensä mukaan lukien. Kunnon lepo ja säännölliset tauot varmistavat, että tarkkaavaisuus ja reaktiokyky pysyvät terävinä koko työpäivän ajan. Tämä on paras ja halvin keino ennaltaehkäistä onnettomuuksia.

Toinen iso juttu on reilun pelin varmistaminen kuljetusalalla. Ilman yhteisiä sääntöjä osa yrityksistä voisi painostaa kuljettajiaan ajamaan kohtuuttoman pitkiä vuoroja. Se vääristäisi kilpailua ja polkisi samalla alan työehtoja. Asetus takaa, että kaikki pelaavat samoilla säännöillä ja kuljettajien oikeuksia kunnioitetaan.

Ketä nämä säännöt sitten velvoittavat?

Nyrkkisääntönä on, että ajo- ja lepoaika-asetus koskee käytännössä kaikkia ammattikuljettajia EU-alueella. Jos ajat tavaraliikenteessä yli 3,5 tonnin ajoneuvoa tai henkilöliikenteessä autoa, jossa on paikat yli yhdeksälle henkilölle, nämä säännöt ovat sinun arkipäivääsi.

Näiden sääntöjen hallitseminen on olennainen osa ammattitaitoa, aivan kuten ajoneuvon tekninen hallintakin. Siksi se onkin iso ja tärkeä osa-alue myös kaikissa kuljettajan ammattipätevyys -koulutuksissa.

Asetuksen noudattaminen ei ole vain pakollinen paha, vaan se on ammattikuljettajan tärkein vakuutus tien päällä – investointi omaan ja muiden turvallisuuteen.

Jotta nämä periaatteet muuttuisivat selkeäksi tekemiseksi, on tärkeää tuntea keskeiset aikarajat. Ne ovat työsi selkäranka.

Ajo- ja lepoaikojen tärkeimmät säännöt pähkinänkuoressa

Tämä taulukko kokoaa yhteen keskeiset aikarajat, jotka jokaisen ammattikuljettajan on hallittava päivittäisessä työssään.

ToimintoAikarajaTärkeää huomioitavaaPäivittäinen ajoaika9 tuntiaVoidaan pidentää 10 tuntiin kahdesti viikossa.Yhtäjaksoinen ajo4,5 tuntiaTämän jälkeen on pidettävä vähintään 45 minuutin tauko.Päivittäinen lepoaika11 tuntiaVoidaan lyhentää 9 tuntiin kolmesti viikkolepojen välissä.Viikoittainen ajoaika56 tuntiaMaksimimäärä yhden kalenteriviikon aikana.Kahden viikon ajoaika90 tuntiaYhteenlaskettu ajoaika kahden peräkkäisen viikon aikana.Viikoittainen lepoaika45 tuntiaVoidaan lyhentää 24 tuntiin, mutta lyhennys on korvattava.

Nämä ovat ne peruspilarit, joiden varaan päivittäinen ja viikoittainen työsi rakentuu. Seuraavaksi pureudumme syvemmälle siihen, mitä nämä luvut tarkoittavat käytännössä ja miten sovellat niitä arjessasi fiksusti ja lain kirjaimen mukaan.

Päivän ja viikon ajotuntien hallinta käytännössä

Ajo- ja lepoaikojen pykälien tunteminen on yksi juttu, mutta niiden soveltaminen arjen ajojärjestelyyn on se, missä ammattitaito todella mitataan. Nämä päivittäiset ja viikoittaiset tuntirajat eivät ole vain numeroita paperilla – ne ovat se kehys, jonka sisällä ammattikuskin työ on suunniteltava fiksusti ja ennen kaikkea turvallisesti.

Homman ydin on selkeä: päivittäinen ajoaika on lähtökohtaisesti enintään 9 tuntia. Tämä on se peruspalikka, jonka varaan työpäivä rakentuu. Elämä tien päällä ei kuitenkaan aina mene käsikirjoituksen mukaan, ja onneksi säännöissä on joustovaraa.

Milloin päivittäistä ajoaikaa voi venyttää?

Joskus yhdeksän tuntia ei yksinkertaisesti riitä. Perillepääsyä hidastaa yllättävä ruuhka tai purkupaikalla vierähtää tunti jos toinenkin. Juuri tällaisia tilanteita varten on olemassa tärkeä poikkeus.

Voit pidentää päivittäisen ajoaikasi 10 tuntiin, mutta tämän voit tehdä vain kaksi kertaa yhden kalenteriviikon aikana. Tämä antaa arvokasta liikkumavaraa, kun aikataulu kiristyy.

• Käytännön esimerkki: Kuvitellaan, että ajat maanantaina ja keskiviikkona poikkeuksellisen pitkät siivut. Voit huoletta hyödyntää 10 tunnin ajoajan molempina päivinä.
• Mitä se tarkoittaa? Sen jälkeen et voi enää samalla viikolla ylittää 9 tunnin päivittäistä ajoaikaa, vaikka aikataulu painaisi päälle uudestaan torstaina.

Tämä kahden kerran sääntö vaatii siis hieman ennakointia. Jos poltat molemmat pidennysmahdollisuudet heti alkuviikosta, loppuviikon joustot on käytetty.

Viikkoaikojen tasapainoilu – pidä kokonaiskuva mielessä

Yksittäisten päivien tuijottamisen lisäksi katse on pidettävä isommassa kuvassa, eli viikkotason tunneissa. Yhden kalenteriviikon (maanantaista sunnuntaihin) aikana ajoaika ei saa missään tilanteessa ylittää 56 tuntia. Se on ehdoton maksimi, josta ei jousteta.

Todellinen palapeli alkaa kuitenkin, kun mukaan otetaan kahden peräkkäisen viikon tarkastelujakso. Tätä voi ajatella kuin pankkitilinä, jossa on tiukka saldoraja.

Kahden peräkkäisen viikon yhteenlaskettu ajoaika ei saa ylittää 90 tuntia. Tämä sääntö on luotu estämään jatkuva maksimituntien tahkoaminen ja varmistamaan, että kuljettaja ehtii palautua kunnolla pidemmällä aikavälillä.

Tämä vaatii jatkuvaa tasapainottelua. Jos yhdellä viikolla ajat täydet 56 tuntia, seuraavalle viikolle sinulle jää käytettäväksi enää 34 tuntia (90 - 56 = 34). Tämä on aivan kriittinen tieto, joka sanelee pitkälti seuraavan viikon reitit ja aikataulut.

Tarkastelujakso on liukuva, eli kun kolmas viikko pyörähtää käyntiin, ensimmäinen viikko tippuu laskuista pois, ja uusi tarkastelu tehdään toisen ja kolmannen viikon välillä. Ajopiirturi on tässä korvaamaton apu, mutta kuljettajan itsensä on ymmärrettävä periaate, jotta kalliilta ylityksiltä vältytään.

Nämä EU-asetukseen pohjautuvat rajat ovat ammattiliikenteen arkea, ja niiden noudattaminen vaatii tarkkuutta. Voit syventyä säädösten yksityiskohtiin Työsuojeluhallinnon ohjeissa. Huolellinen tuntien hallinta ei ole pelkkää lakipykälien noudattamista – se on myös oman jaksamisen ja liikenneturvallisuuden varmistamista.

Taukojen ja lepoaikojen fiksussa suunnittelussa piilee ammattilaisen salaisuus

Kokenut kuljettaja tietää, että onnistunut ja turvallinen keikka ei synny pelkästään kaasua painamalla. Aivan yhtä tärkeää on osata suunnitella tauot ja lepoajat fiksusti. Ne ovat paras turvavakuutuksesi tien päällä, sillä kunnon lepo takaa, että vireystila ja reaktiokyky pysyvät terävinä. Pelkkä pykälien pänttääminen ei riitä, vaan tauoista on tehtävä luonnollinen osa omaa työrutiinia.

Homman ydin on ymmärtää, miten pakolliset lepoajat joustavat työn vaatimusten mukaan – tietenkin aina sääntöjen raameissa.

Vuorokausilevon rytmittäminen arjen mukaan

Jokaista 24 tunnin jaksoa kohden sinun on pidettävä yhdenjaksoinen vuorokausilepo. Tämä on se hetki, jolloin akut ladataan seuraavaa ajopäivää varten. Vuorokausilevon voi pitää parillakin eri tavalla.

• Säännöllinen vuorokausilepo on se perusvaihtoehto: vähintään 11 tuntia yhtä soittoa.
• Jaettu vuorokausilepo tarjoaa joustoa. Tässä lepo jaetaan kahteen osaan: ensin on pidettävä vähintään 3 tunnin pätkä ja myöhemmin vähintään 9 tunnin pätkä. Yhteensä lepoa kertyy siis vähintään 12 tuntia.

Joskus 11 tunnin yhtäjaksoinen lepo ei kuitenkaan yksinkertaisesti mahdu aikatauluun. Silloin apuun tulee lyhennetty lepo.

Lyhennetty vuorokausilepo tarkoittaa vähintään 9 tunnin lepoa, mutta alle 11 tunnin. Tätä ei voi kuitenkaan käyttää miten sattuu. Lyhennetyn vuorokausilevon saa pitää enintään kolme kertaa kahden peräkkäisen viikkolevon välissä. Tämä on kätevä pelivara esimerkiksi silloin, kun purku- tai lastauspaikalla venähtää ja seuraavaan kohteeseen on lähdettävä aiemmin.

Viikkolevon palapeli ja korvausten muistisääntö

Viikkotasolla lepoaikojen suunnittelu vaatii jo vähän enemmän ennakointia. Aivan kuten vuorokausilevossa, myös viikkolevossa on kaksi vaihtoehtoa: säännöllinen ja lyhennetty.

Säännöllinen viikkolepo on vähintään 45 tuntia yhtäjaksoista lepoa. Se on pidettävä viimeistään kuuden 24 tunnin jakson jälkeen edellisen viikkolevon päättymisestä.

Tämä reilu 45 tunnin jakso varmistaa, että kuljettaja ehtii palautua kunnolla viikon rasituksista. On kuitenkin tilanteita, joissa näin pitkää taukoa ei ole mahdollista pitää, ja silloin kuvaan astuu lyhennetty viikkolepo.

Lyhennetty viikkolepo on vähintään 24 tuntia. Sen saa pitää joka toinen viikko. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kahden peräkkäisen viikon aikana on pidettävä vähintään yksi säännöllinen 45 tunnin viikkolepo ja yksi vähintään 24 tunnin lyhennetty lepo.

Tässä on kuitenkin tärkeä koukku: lyhennetty viikkolepo ei ole "ilmaista" vapaa-aikaa. Jokainen tunti, joka jää uupumaan säännöllisestä 45 tunnista, on korvattava myöhemmin.

Miten lyhennetty viikkolepo korvataan oikein?

Korvaava lepoaika täytyy pitää kerralla ja se on liitettävä jonkin toisen, vähintään 9 tunnin lepojakson (kuten vuorokausi- tai viikkolevon) yhteyteen. Korvaus on hoidettava pois alta viimeistään sen viikon loppuun mennessä, jota seuraa kolmas viikko lyhennyksen tekemisestä.

Käytännön esimerkki korvaamisesta:

1. Pidät lyhennetyn viikkolevon, joka kestää 25 tuntia.
2. Säännöllisestä 45 tunnista jää siis "velkaa" 20 tuntia (45 - 25 = 20).
3. Seuraavan kolmen viikon aikana sinun täytyy yhdistää tämä 20 tunnin korvaus vaikkapa normaaliin 11 tunnin vuorokausilepoon.
4. Pidät siis yhdenjaksoisen levon, jonka pituus on 31 tuntia (20 + 11 = 31).

Näin varmistetaan, ettei lepoaika jää pitkässä juoksussa vajaaksi, vaikka yksittäinen viikonloppu olisikin lyhyempi. Valitettavasti valvontatilastot kertovat karua kieltä: juuri lepoaikoihin liittyvät rikkomukset ovat yleisiä. Jos aihe kiinnostaa syvemmin, kannattaa tutustua tähän opinnäytetyöhön, joka käsittelee ajo- ja lepoaika-asetuksen valvontaa Suomessa.

Muista tauon jakaminen: 15 + 30 minuutin sääntö

Lopuksi vielä tärkeä muistutus ajon aikana pidettävistä tauoista. Kun olet ajanut enintään 4,5 tuntia, on aika pitää vähintään 45 minuutin tauko.

Tätä taukoa ei ole kuitenkaan pakko istua kerralla. Sen voi fiksusti jakaa kahteen osaan, kunhan muistaa tarkan järjestyksen:

• Ensimmäisen osan on oltava vähintään 15 minuuttia.
• Toisen osan on oltava vähintään 30 minuuttia.

Tämä antaa mukavasti liikkumavaraa pysähdysten suunnitteluun. Voit siis pysähtyä pikaisesti kahville 15 minuutiksi ja pitää myöhemmin pidemmän ruokatauon – kunhan kokonaisuus täyttää vaatimukset 4,5 tunnin ajojakson sisällä.

Toiminta poikkeustilanteissa ja erityistapauksissa

Ammattikuljettajan arki on harvoin täysin käsikirjoituksen mukaista. Vaikka reitit suunniteltaisiin minuutilleen ja aikataulut olisivat kuinka tiukkoja, matkan varrella tulee aina eteen yllätyksiä, jotka heittävät parhaatkin suunnitelmat romukoppaan. Onneksi ajo- ja lepoaika-asetus ymmärtää tämän ja antaa joustoa, kun sitä eniten tarvitaan – kunhan vain tietää, miten toimia.

Kyse ei ole sääntöjen kiertämisestä, vaan niiden fiksusta soveltamisesta. Käydään läpi, miten selviät kunnialla yleisimmistä poikkeustilanteista, kuten yllättävistä keliolosuhteista tai sopivan pysähdyspaikan puutteesta.

Turvallisuus ajaa sääntöjen ohi, kun pysähdyspaikkaa ei löydy

Klassinen tilanne: ajoaikaa on jäljellä enää muutama minuutti, mutta lähimaillakaan ei ole turvallista levähdysaluetta. Mitä teet? Asetus on onneksi yksiselitteinen: turvallisuus on aina ykkösasia.

Sinulla on lupa poiketa ajoaikasäännöistä, jos se on välttämätöntä ajoneuvon, kyydissä olevien ihmisten tai lastin turvallisuuden takaamiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että saat ajaa lähimmälle turvalliselle pysäkille, vaikka se aiheuttaisikin pienen ylityksen 4,5 tunnin ajoaikaan.

Muista tämä nyrkkisääntö: dokumentoi, dokumentoi ja dokumentoi. Heti pysähdyttyäsi sinun täytyy tehdä käsin merkintä ajopiirturin tulosteeseen tai suoraan digipiirturiin, jossa kerrot selkeästi, miksi jouduit poikkeamaan säännöstä. Ilman tätä kirjausta ylitys on automaattisesti rike.

Merkintä voi olla yksinkertainen, esimerkiksi: "Ajoajan ylitys turvallisen pysäköintipaikan saavuttamiseksi huonon kelin vuoksi". Tämä riittää yleensä perustelemaan tilanteen valvontaviranomaiselle.

Lauttapoikkeus – tehokasta lepoaikaa vesillä

Varsinkin kansainvälisessä liikenteessä lautat ja junat ovat osa rutiinia. Tätä varten on olemassa oma poikkeussääntönsä, joka tekee vuorokausilevon pitämisestä matkan aikana huomattavasti helpompaa.

Normaalisti säännöllinen 11 tunnin vuorokausilepo täytyy pitää yhtenäisenä pätkänä. Lauttapoikkeus antaa kuitenkin luvan keskeyttää tämän lepojakson enintään kahdesti – esimerkiksi ajoneuvon siirtämiseksi lautalle ja sieltä pois.

Jotta lauttapoikkeusta voi hyödyntää, seuraavien ehtojen pitää täyttyä:

• Käytössäsi on nukkumapaikka tai makuuhytti lautan tai junan kyydissä.
• Keskeytykset saavat kestää yhteensä korkeintaan yhden tunnin.
• Kyseessä täytyy olla säännöllinen vuorokausilepo, eli vähintään 11 tuntia.

Tämä on todella kätevä sääntö, sillä se muuttaa hukkaan menevän matka-ajan hyödylliseksi lepoajaksi. Sinun ei siis tarvitse pitää täyttä lepoa juuri ennen satamaan saapumista. Tarkempaa tietoa eri poikkeuksista löydät kattavasta artikkelistamme, joka pureutuu syvemmälle ajo- ja lepoaika poikkeuksiin.

Viikkolevon viettäminen hytissä – mitä laki sanoo?

Vaikka päivittäisen levon voi usein nukkua omassa hytissä, säännöllisen viikkolevon kohdalla säännöt kiristyvät. Pääsääntö on selvä: säännöllistä, vähintään 45 tunnin viikkolepoa ei saa viettää ajoneuvossa.

Säännön tavoitteena on taata kuljettajalle kunnollinen palautuminen ja lepo asianmukaisissa olosuhteissa. Työnantajan velvollisuus on järjestää majoitus, josta löytyvät asianmukaiset nukkumis- ja peseytymistilat.

On kuitenkin tärkeää erottaa tämä lyhennetystä viikkolevosta. Lyhennetyn, 24–45 tunnin mittaisen viikkolevon saa edelleen viettää ajoneuvossa, kunhan siinä on asianmukainen makuutila.

Ajopiirturin oikeaoppinen käyttö ja valvonta

Ajopiirturi on ammattikuljettajan paras ystävä – tai pahin vihollinen. Se on vähän kuin kuorma-auton musta laatikko, joka tallentaa kaiken olennaisen työpäivästäsi. Oikein käytettynä se on vedenpitävä todiste siitä, että olet noudattanut sääntöjä. Väärin käytettynä se voi kuitenkin koitua kalliiksi, vaikka olisitkin ajanut ja levännyt juuri niin kuin pitää.

Piirturin oikea käyttö alkaa heti, kun hyppäät rattiin. Työn alkaessa laite kysyy, mitä olet tehnyt sen jälkeen, kun viimeksi otit kortin ulos. Tässä kohtaa on oltava tarkkana: sinun täytyy kertoa laitteelle manuaalisesti, oletko ollut levossa, valmiudessa vai tehnyt muuta työtä. Yleensä vastaus on lepo. Sama rumba toistuu työpäivän päätteeksi, kun on aika siirtyä vapaalle.

Tunnethan piirturin symbolit?

Digipiirturin sielu piilee neljässä perussymbolissa. Kuljettajan vastuulla on valita aina se oikea. Usko tai älä, mutta väärän symbolin valitseminen on yksi yleisimmistä ja samalla turhimmista virheistä, jotka voivat sekoittaa koko päivän kirjanpidon.

• Ratti (Ajo): Tähän sinun ei tarvitse koskea. Piirturi vaihtaa tähän tilaan automaattisesti, kun pyörät alkavat pyöriä.
• Vasarat (Muu työ): Tämä on valintasi kaikkeen muuhun työhön paitsi ajamiseen. Kuorman lastaus ja purku, auton tankkaus, siivoaminen tai rahtikirjojen täyttely – kaikki tämä on "muuta työtä".
• Neliö viivalla (Valmiusaika): Valitse tämä, kun odotat työtehtävää, muttet aktiivisesti tee töitä. Klassisia esimerkkejä ovat lastauslaiturilla jonottaminen tai kakkoskuskin paikka auton liikkuessa.
• Sänky (Tauko/Lepo): Tämä on pyhitetty lepoa varten. Käytä tätä symbolia aina, kun pidät lakisääteistä taukoa – oli se sitten 45 minuutin paussi tai yön yli kestävä vuorokausilepo.

Yksi tyypillisimmistä mokista on jättää piirturi "sänky"-asentoon, kun alkaa purkaa kuormaa. Vaikka se tuntuisi pieneltä lipsahdukselta, se on vakava rikkomus. Piirturi kirjaa lepoa, vaikka todellisuudessa paiskit töitä. Tee siis itsellesi palvelus ja opettele rutiini: aina kun tekeminen muuttuu, tarkista piirturin asetus.

Miten viranomaiset sinua valvovat?

Tien päällä viranomainen, useimmiten poliisi, lukee kuljettajakorttisi ja ajoneuvoyksikön tiedot. Tällä hetkellä tarkastelujakso on kuluva päivä ja edelliset 28 päivää. On kuitenkin hyvä tietää, että vuoden 2024 lopusta alkaen tämä aika pitenee 56 päivään, mikä tekee tarkasta kirjanpidosta entistäkin tärkeämpää.

Tarkastuksessa data käydään läpi nopeasti ja tehokkaasti. Viranomainen etsii vastauksia muutamiin peruskysymyksiin:

• Onko ajoaikoja ylitetty päivä- tai viikkotasolla?
• Onko tauot pidetty oikeaan aikaan ja ovatko ne olleet riittävän pitkiä?
• Täyttyvätkö vuorokausi- ja viikkolevon minimivaatimukset?
• Onko manuaalisyötöt tehty, ja ovatko ne loogisia suhteessa muuhun toimintaan?

Valvonnassa ei tuijoteta vain yksittäisiä minuutteja, vaan kokonaiskuvaa. Jos datassa on selittämättömiä aukkoja tai epäjohdonmukaisuuksia, se herättää välittömästi epäilyksiä. Esimerkiksi auton siirtely terminaalialueella ilman korttia on vakava virhe, joka paljastuu kyllä ajoneuvon massamuistista.

Uuden sukupolven älypiirturit vievät valvonnan vielä pidemmälle. Ne mahdollistavat tietojen etäluennan, jolloin viranomainen voi liikenteen seasta seuloa ne ajoneuvot, joiden tiedoissa näkyy jotain hälyttävää. Tämä tekee sääntöjen noudattamisesta paitsi reilua, myös fiksua.

Ajopiirturin käyttö ei ole mitään salatiedettä, mutta se vaatii huolellisuutta. Kun opit perusperiaatteet ja teet oikeista valinnoista rutiinin, vältät monet turhat murheet tien päällä. Jos kaipaat vielä syvempää tietoa, tutustu kattavaan oppaaseemme, jossa käsitellään tarkemmin ajo- ja lepoaikoja sekä digipiirturin käyttöä.

Mitä tapahtuu, kun sääntöjä rikotaan?

Ajo- ja lepoaikasäännöt eivät ole pelkkiä suosituksia, vaan kovaa lakia. Niiden rikkomisesta seuraa aina jotain – ja vastuu ei kaadu pelkästään kuljettajan niskaan, vaan ulottuu usein myös kuljetusyritykseen. Kyse on jaetusta vastuusta, jossa jokaisella on oma roolinsa.

Sääntöjen rikkominen voi tulla todella kalliiksi. Seuraamusten kirjo on laaja, aina liikennevirhemaksuista sakkorangaistuksiin ja vakavimmissa tapauksissa jopa ajokieltoon. Pieneltäkin tuntuva lipsahdus, kuten kiireessä unohtunut tauko, voi tienvarsitarkastuksessa johtaa ikävään merkintään ja lompakossa tuntuvaan seuraamukseen.

Rikkomukset eivät ole samanarvoisia

Kaikkia virheitä ei onneksi niputeta samaan kategoriaan. Rikkomukset on luokiteltu EU-tasolla niiden vakavuuden mukaan, mikä vaikuttaa suoraan siihen, kuinka ankara seuraamus on luvassa. Tämä luokittelu auttaa ymmärtämään, miksi toisesta rikkeestä voi selvitä huomautuksella, kun taas toinen johtaa välittömästi tuntuvaan sakkoon.

Karkea jako menee näin:

• Vähäiset rikkomukset: Pienet, usein vahingossa tapahtuneet ylitykset, jotka eivät oleellisesti vaaranna liikenneturvallisuutta.
• Vakavat rikkomukset: Selkeät poikkeamat säännöistä, kuten päivittäisen ajoajan merkittävä ylittäminen.
• Erittäin vakavat rikkomukset: Törkeät laiminlyönnit, jotka osoittavat täydellistä piittaamattomuutta sääntöjä kohtaan ja vaarantavat vakavasti turvallisuutta. Tällaisia ovat esimerkiksi ajaminen ilman kuljettajakorttia tai ajopiirturin peukalointi.

Mitä vakavampi rikkomus, sitä kovemmat ovat myös seuraukset. On myös hyvä muistaa, että toistuvat pienetkin virheet voivat johtaa ankarampiin toimenpiteisiin, sillä ne kertovat valvovalle viranomaiselle järjestelmällisestä ongelmasta.

Yleisimmät virheet tien päällä

Valvontatiedot puhuvat karua kieltään: tietyt virheet toistuvat ammattiliikenteessä vuodesta toiseen. Erään laajan selvityksen mukaan jopa 76 % tarkastetuista yrityksistä oli syyllistynyt ajo- ja lepoaikarikkomuksiin. Valvonnassa kirjattiin tuhansia rikkumuksia, kuten 7 064 taukorikkomusta, joista 2 931 oli vakavia. Kuljettajien vähimmäislepoaika puolestaan alittui 4 626 kertaa – ja näistäkin lähes puolet luokiteltiin vakaviksi. Voit lukea aiheesta lisää MTV Uutisten artikkelista, joka avaa valvonnan tuloksia.

Nämä luvut osoittavat, että ongelma on laaja. Yleensä syyt löytyvät kiireen, puutteellisen suunnittelun ja joskus myös puhtaan tietämättömyyden yhdistelmästä.

Paras tapa välttää seuraamukset on ennaltaehkäisy. Sääntöjen tunteminen ja niiden soveltaminen käytännön työhön on ammattitaitoa, joka säästää sekä rahaa että hermoja.

Huolellinen reittisuunnittelu, ajopiirturin oikeaoppinen käyttö ja oman ajankäytön jatkuva seuranta ovat parhaita työkaluja ongelmien välttämiseksi. Kun sisäistää, että säännöt on tehty suojelemaan sekä omaa että muiden turvallisuutta, niiden noudattaminen muuttuu pakollisesta pahasta itsestäänselvyydeksi.

Kysymyksiä ja vastauksia ajo- ja lepoajoista

Ajo- ja lepoaika-asetus on melkoinen viidakko, ja on täysin luonnollista, että se herättää kysymyksiä ammattilaisen arjessa. Olemme keränneet tähän vastauksia muutamiin yleisimpiin pulmiin, jotka tulevat vastaan tien päällä. Tämän osion tarkoitus on olla nopea apu, kun kaipaat selkeää vastausta kinkkiseen tilanteeseen ja haluat välttää kalliit virheet.

Sääntöjen tunteminen ei ole pelkkää pykälien pänttäämistä, vaan se on ammattitaidon ja oman työn hallinnan merkki. Kun sisäistät logiikan yleisimpien kysymysten takana, opit soveltamaan sääntöjä joustavasti ja ennen kaikkea oikein.

Miten se kahden viikon 90 tunnin sääntö oikein lasketaan?

Tämä on klassinen kompastuskivi, mutta periaate on lopulta aika suoraviivainen. Tarkastelujakso on aina kaksi peräkkäistä viikkoa, maanantaiaamusta nollanollasta sunnuntai-iltaan keskiyöhön.

Yksinkertaisesti sanottuna, yhteenlaskettu ajoaikasi näiden kahden viikon aikana ei saa missään tilanteessa ylittää 90 tuntia.

• Esimerkki: Jos vedät ensimmäisellä viikolla kaasun pohjaan ja ajat sallitun maksimin, eli 56 tuntia, on sinulla toisella viikolla jäljellä enää 34 ajotuntia.
• Liukuva jakso: Homma pyörii jatkuvasti. Kun kolmas viikko alkaa, ensimmäinen viikko tippuu laskuista pois. Silloin aletaan tarkastella viikkojen 2 ja 3 pottia, jonka katto on jälleen se sama 90 tuntia.

Vaikka piirturi onkin hyvä apuri, kuljettajan on itse pysyttävä kartalla kokonaisuudesta ja suunniteltava ajonsa fiksusti etukäteen.

Ajattele kahden viikon jaksoa kuin pankkitilinä, josta et voi nostaa tunteja yli saldon. Huolellinen ennakointi on kaiken A ja O, jotta ajot eivät tyssää yllättäen kesken kaiken.

Mitä teen, jos en löydä turvallista paikkaa tauolle?

Turvallisuus ensin, aina. Laki onneksi ymmärtää tämän. Asetus antaa luvan joustaa säännöistä, jos se on ehdottoman välttämätöntä turvallisen pysähtymispaikan löytämiseksi. Voit siis ylittää 4,5 tunnin ajoajan hetkellisesti päästäksesi seuraavalle levähdysalueelle tai parkkipaikalle.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin muistaa dokumentointi. Heti kun pysähdyt, sinun on tehtävä käsin merkintä joko ajopiirturin tulosteeseen tai suoraan digipiirturiin. Kirjaa ylös selkeä syy poikkeamalle, esimerkiksi ”Turvallisen pysähtymispaikan etsiminen”. Ilman tätä merkintää ylitys tulkitaan tien päällä automaattisesti rikkeeksi.

Lasketaanko kuorman lastaus ja purku muuksi työksi?

Kyllä, ehdottomasti. Kaikki kuljettajan työhön liittyvä puuha, joka ei ole ratin kääntämistä, on "muuta työtä". Tähän kategoriaan kuuluu yllättävän paljon erilaisia tehtäviä.

Muuksi työksi luetaan esimerkiksi:

• Kuorman lastaaminen ja purkaminen
• Asiakaspalvelu, kuten rahtikirjojen kanssa säätäminen
• Ajoneuvon tankkaus, siivous ja pienet tarkastukset
• Odotusaika, jos tiedät, milloin seuraava työtehtävä alkaa

Muista siis aina valita ajopiirturista oikea symboli – "muu työ" eli vasarat – näiden hommien ajaksi. Vain se aika, jolloin olet täysin vapaa kaikista työtehtävistä etkä ole työnantajan käytettävissä, voidaan laskea tauoksi tai lepoajaksi.

Direktiivipaivat.fi on luotettava kumppanisi ammattipätevyyden ylläpidossa. Tarjoamme Traficomin hyväksymät jatkokoulutukset joustavina ja helppokäyttöisinä verkkokursseina, jotka voit suorittaa missä ja milloin vain. Varmista pätevyytesi ja pysy ajan tasalla alan vaatimuksista – tutustu kurssivalikoimaamme osoitteessa https://direktiivipaivat.fi.